Perinnerakennusten rakennetekniset kuntotarkastukset ja -tutkimukset
Tarjoamme hirsirunkoisten perinnerakennusten rakenneteknisiä kuntotutkimuksia. Kuntotutkimus auttaa päätöksenteossa kaupantekohetkellä, mutta ennen kaikkea se auttaa säilyttämään kulttuuri- ja tunnearvoltaan merkittävien rakennusten arvon sekä edesauttaa vanhojen rakennusten käyttökelpoisina pitämistä.
Rakenneteknisen kuntotutkimuksen tavoitteena on:
- Selvittää riskiranteet ja rakenteiden kunto.
- Hankkia lähtötietoja korjaussuunnittelua varten.
- Luoda edellytyksiä korjausmenetelmien, korjauskustannusten ja korjausaikataulun arvioinnille.
- Arvioida mahdollisten mikrobien ja haitta-aineiden esiintymistä rakennekerroksissa sekä antaa lisätietoja purkutyömenetelmien ja purkujätteiden käsittelyn valintaa varten.
- Arvoida tarvetta lisätutkimuksille, kuten asbesti- ja haitta-ainetutkimuksille, sisäilmatutkimuksille, mikrobiologiselle ja rakennusmykologiselle näytteenotolle (sädesienet, homeet ja lahottajat) sekä tarkemmille rakenteellisille tutkimuksille.
Laajoissa ja moniongelmaisissa kohteissa suositellaan kaksivaiheista tutkimusta, joissa ensimmäisessä vaiheessa tehdään esiselvitys ja tutkimussuunnitelma varsinaista kuntotutkimusta varten. Tutkimussuunnitelmaa voi hyödyntää tutkimuksen kilpailuttamisessa. Toisessa vaiheessa tehdään suunnitelman mukainen kuntotutkimus, joka tarvittaessa erikseen kilpailutetaan. Joskus tosin ongelmat voivat selvitä jo ensimmäisessä vaiheessa ja laajemmalle kuntotutkimukselle ei ole tarvetta.
Kuntotutkimusten toteutus ja tarkoitus
Perinnerakennusten kuntoktutkimuksissa noudatetaan soveltuvin osin ympäristöministeriön vuonna 2016 antamia suosituksia. Perinnerakennusten kuntotutkimukset vaativat ymmärrystä ajan rakennusratkaisuista ja materiaaleista sekä perinnerakennusten rakennusfysikaasta. Kuntotutkimuksessa huomioidaan, että perinnerakentamisessa tämän päivän rakentamismääräyksien ja suositusten harkitsematon noudattaminen voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia sekä peruuttamattomia vaurioita perinnerakennukselle ja asumisterveydelle.
Kuntokartoituksen tarkoituksena on auttaa löytämään ratkaisuja, jotka ottavat huomioon historiallisten perinnerakennusten ominaispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Tavoitteena on minimoida peruuttamattomat, rakennukselle haitalliset muutokset sekä myös auttaa välttymään kalliilta ja tarkoituksettomalta ylikorjaamiselta. Selvitysten tekeminen hyvin ja ajoissa on edullista verrattuna ali- tai ylikorjaamiseen sekä mahdolliseen korjauskierteeseen, joka voi olla seurausta puutteista selvityksissä.
Rakenneteknisessä kuntotutkimuksessa selvitetään rakennuksen riskirakenteet ja mahdolliset vaurioitumismekanismit. Lisäksi erityistä huomioita kiinnitetään erilaisten rakenteiden liitoskohtiin, kuten nurkat ja perustusten, niskapuiden sekä alushirsien liitoskohdat, ovien ja ikkunoiden aluset, följarit sekä kohdat joissa on ilmennyt kosteuden aiheuttamia värimuutoksia tai maalin hilseilyä. Lisäksi tunnistetaan kullekin aikakaudelle ja rakennustyylille tyypilliset riskirakenteet sekä kartoitetaan näiden rakenteellisten kohtien kunto.
Hirsirakennusten vauriot ja niiden synty
Syinä vaurioihin voivat olla esimerkiksi rakennusmateriaalien luonnollinen vanheneminen, rakennuksen virheellinen käyttö ja huollon laiminlyönti tai sisäilmasto-olosuhteiden muuttuminen esimerkiksi taloteknisten korjausten myötä.
Tyypillisiä vaurion aiheuttajia ovat katon vuodot, sade- ja käyttövesien pääseminen rakenteisiin, maakosteuden pääsy hirsirunkoon ja alapohjan rakenteisiin. Tyypillinen ongelma vanhassa hirsitalossa on myös perustusten pettäminen roudan vaikutuksesta tai vajoaminen huonon kantavuuden seurauksena.
Rakennusaikaiset virheet erääntyvät maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin. Harkitsemattomat korjaukset ja ajattelematon lisärakentaminen tai luonnollisen ilmanvaihdon estävä eristäminen voi synnyttää vaurioita, kuten myös käytön muuttuminen ja käyttövirheet.
Merkittävimpiä hirsiä ja puuta yleisesti tuhoavia tai puun ominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat fysikaaliset tekijät, kuten vesi eri olomuidoissaan, auringon lämpö ja UV-säteily, lämpö- ja kosteusmuutokset sekä biologiset tekijät, kuten bakteerit, levät, lahottaja-, sinistäjä- ja homesienet sekä tuhohyönteiset.
Kosteusvauriolle merkittävimpiä kohteita ovat erilaiset rakenteiden liitoskohdat, kuten savupiipun ja vesikaton liitoskohta, perustusten ja niskapuiden sekä alushirsien liitoskohta, nurkat, lauteiden ja muiden rakennelmien liitoskohdat runkoon, ikkunoiden alukset, alapohjan rakenteet, jne.
Hirsirakennusten tyypillisiä tuhohyönteisiä ovat esimerkiksi puunkaivajat kuolemankello, hirsijumi, tupajumi ja hevosmuurahainen. Myös jyrsijät ja linnut voivat edistää rakennuksen vaurioitumista, kuten myös ilman epäpuhtaudet ja niin sanotut muut biologiset tekijät.
Välillä vauriot ovat piileviä. Hirsi saattaa olla päältä päin kova ja hyväkuntoisen näköinen, mutta sisältä lahovaurion heikentämä ja ehkä vielä hyönteiset ovat jatkaneet tihutyötä. Yllä oleva seinä oli käsin puukolla purettavissa, vaikka pintä näytti virheettömältä.
Sisäilmaongelmat ja terveysriskit
Rakenneteknisen kuntotarkastuksen yhteydessä ei ensisijassa tehdä sisäilma- tai haitta-ainetutkimuksia, mutta näihin liittyen annetaan arvioita sekä tarvittaessa esitetään suosituksia jatkotutkimuksille.
Korjausvaihtoehtojen ryhmittely
Kuntotarkastus, kuntokartoitus, kuntoarvio tai kuntotutkimus ei ole sellaisenaan korjaussunnitelma. Tarkastuksen yhteydessä voidaan kuitenkin antaa suosituksia jatkotutkimuksista tai vaihtoehtoisista korjausmenetelmistä sekä antaa arvioita korjauskustannuksista ja -aikataulusta.
Aina ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, vaan toteutusvaihtoehtoja voi olla useita. Suositukset sovitetaan rakennuksen käyttötarkoitukseen, tilaajan budjettiin, liittyviin rakenteisiin, koko rakennuksen korjaustarpeeseen ja elinkaareen sekä tavoiteltavaan käyttöikään sekä suojelullisiin ja yleisiin kulttuuriperinnöllisiin tekijöihin.
Lopullisella korjaussuunnittelijalla sekä rakennushankkeeseen ryhtyvällä tulee olla yhteinen käsitys tavoitetasosta. Yleisellä tasolla korjausvaihtoehdot ryhmitellään seuraavasti:
- Perusteellinen rakenteen uusiminen;
tavoitekäyttöikä vähintään 50 vuotta. - Rakenteen osittainen uusiminen ja vaurioituneiden materiaalien poistaminen tarvittavissa määrin; tavoitekäyttöikä 30-50 vuotta.
- Rakenteen ilmatiiviyden ja tuuletuksen parantaminen, jolloin vaurioitunut materiaali pääosin jätetään rakenteeseen; tavoitekäyttöikä 15-20 vuotta.
- Käytön turvaavat toimenpiteet ennen varsinaisten korjausten alkua; tavoitekäyttöikä 1-3 vuotta.
- Rakennuksen käytöstä luopuminen ja tarvittaessa purkaminen.
Lisätietoja kuntotarkastuksista ja kuntotutkimuksista
Jan-Erik Tarpila
jan-erik@tarpila.com
040 514 2335
DI, TkT kand (tech.), EAT, hirsirakentaminen
rakennusmykologia, rakennusterveys, restaurointi, homekoiraohjaus
SUOMEN HIRSIPERINNE 